Merkittyjen reittien ulkopuolinen lasku ja laskijan vastuu

Merkittyjen reittien ulkopuolinen lasku ja laskijan vastuu

Merkittyjen reittien ulkopuolinen lasku houkuttelee jokaista laskijaa, joka on kerran nähnyt koskemattoman puuterilaikun rinteen reunassa. Tämä artikkeli on kirjoitettu laskijalle, joka harkitsee off-piste- tai freeride-laskua Suomen tuntureilla tai Alpeilla ja haluaa tietää, missä hiihtokeskuksen vastuu loppuu ja laskijan oma vastuu alkaa. Kun rajan tietää etukäteen, osaa tehdä parempia päätöksiä: mihin mennä, millä varusteilla, kenen kanssa ja milloin kannattaa kääntyä takaisin.

Missä hiihtokeskuksen vastuu päättyy

Hiihtokeskus vastaa merkityistä ja avoinna olevista rinteistä. Se huolehtii rinteiden kunnostuksesta, merkitsee vaaranpaikat, pehmustaa tolpat ja sulkee rinteet, joilla olosuhteet ovat vaaralliset. Suomalaisten hiihtokeskusten yhteiset rinnesäännöt ja kunkin keskuksen omat järjestyssäännöt määrittelevät tämän käytännössä.

Kun laskija ylittää rinteen reunamerkinnän, tilanne muuttuu. Merkittyjen reittien ulkopuolella kukaan ei ole tarkistanut maastoa puolestasi. Kivet, kannot, lumen peittämät purot, jyrkänteet ja moottorikelkkaurat ovat laskijan omalla vastuulla. Sama koskee lumivyöryvaaraa ja eksymistä.

Erikseen kannattaa huomata suljetut alueet. Köydellä tai kyltillä suljettu alue ei ole vapaata off-piste-maastoa vaan alue, jonne meneminen on kielletty. Monen keskuksen järjestyssäännöissä sulkualueelle laskeminen voi johtaa hissilipun mitätöintiin, ja vahingon sattuessa laskija voi joutua korvausvastuuseen esimerkiksi pelastustoimen tai muiden laskijoiden vaarantamisesta.

Merkittyjen reittien ulkopuolinen lasku Suomessa – olosuhteet ja erityispiirteet

Suomen tunturit ovat matalia Alppeihin verrattuna, mutta se ei tee niistä vaarattomia. Levillä, Ylläksellä, Pyhällä ja Rukalla on suosittuja rinteiden välisiä metsäalueita ja tunturin rinteitä, joita freeride-laskijat käyttävät. Pyhän rotkot ja Ylläksen jyrkimmät kohdat ovat esimerkkejä paikoista, joissa tuulen kasaama lumi voi muodostaa vyöryherkkiä laattoja.

Alkukaudesta marras-joulukuussa lumipeite on ohut. Kivi saattaa olla 10 cm pehmeän lumen alla, ja suksen pohja tai kantti vaurioituu yhdellä laskulla. Keväällä maalis-huhtikuussa riski on toinen: päivän lämpö pehmentää hangen ja iltapäivällä märkä lumi voi lähteä liikkeelle jyrkässä maastossa.

Metsälaskussa piilee riski, jota moni ei tunne lainkaan. Puukaivo eli kuusen ympärille syntyvä pehmeä, löysä kuoppa voi imaista kaatuneen laskijan pää edellä sisäänsä. Tykkylumen raskauttamissa Lapin metsissä näitä syntyy etenkin syvän lumen talvina.

Myytti: Suomessa ei ole lumivyöryjä

Tämä on yleisin ja vaarallisin väärinkäsitys. Lumivyöry ei vaadi korkeaa vuorta, vaan riittävän jyrkän rinteen, tyypillisesti 30-45 astetta, ja epävakaan lumipeitteen. Tällaisia rinteitä löytyy Käsivarren tuntureilta, Pallakselta ja useiden hiihtokeskusten tunturien ylärinteiltä.

Suomessakin on sattunut lumivyöryonnettomuuksia, myös vakavia. Pieni vyöry, joka kuljettaa laskijan kivikkoon tai kuruun, voi olla yhtä vaarallinen kuin suuri. Siksi lumitietoisuus on perustaito myös kotimaassa, ei vain Alppireissulla. Aiheesta lisää artikkelissa off-piste-laskun lumitietoisuudesta ja koulutuksesta.

Varusteet, joilla laskija kantaa vastuunsa

Vastuu ei ole pelkkä periaate, vaan se näkyy repussa. Kokenut freeride-laskija ei lähde vyöryherkkään maastoon ilman kolmea perusvälinettä: lumivyöryhakulaitetta (piippari), lapiota ja sondia. Ne toimivat vain yhdessä, ja vain jos jokainen ryhmän jäsen osaa käyttää niitä.

Hintaluokat ovat suunnilleen nämä: kolmiantenninen hakulaite esimerkiksi Ortovoxilta, Pieps:ltä tai Arvalta maksaa 250-450 €, metallilapio 50-100 € ja sondi 50-90 €. Lumivyöryreppu turvatyynyllä on 500-1 000 € investointi. Lisäksi kypärä, puhelin ladattuna ja kylmältä suojattuna sekä tieto omasta sijainnista. Lapion ja sondin valinnasta kerrotaan tarkemmin artikkelissa lumivyörylapio ja sondi retkilaskijan perusvarusteina.

Suksien osalta freeride-sukset, joiden leveys keskeltä on noin 98-115 mm ja joissa on rocker-kärki, kantavat pehmeässä lumessa. Kapeilla carving-suksilla tai slalom-suksilla puuterissa joutuu taistelemaan, mikä väsyttää ja lisää kaatumisia. DIN-arvo kannattaa tarkistaa laskettelukaupassa myös off-piste-käyttöä silmällä pitäen: liian löysä side aukeaa epätasaisessa lumessa kesken käännöksen, ja silloin suksi voi kadota syvään hankeen.

Lumilautailijan välineet hankitaan lumilautailukaupasta ja retkihiihtoon tarkoitetut maastohiihtovälineet hiihtokaupasta. Laskettelukaupasta saa alppihiihdon puolen: sukset, siteet, monot ja suojavarusteet.

Yleisimmät virheet rinteen ulkopuolella

Ensimmäinen virhe on seurata vanhoja jälkiä ajattelematta. Jäljet kertovat vain, että joku on mennyt siitä, eivät sitä, että hän pääsi turvallisesti perille tai että olosuhteet olisivat samat tänään. Moni Levillä tai Ylläksellä metsään lähtenyt on päätynyt kauas hisseistä ja joutunut kahlaamaan reisiä myöten lumessa takaisin tielle.

Toinen virhe on laskea yksin. Yksinäinen laskija puukaivossa tai vyöryn alla on käytännössä ilman apua, koska pelastajat eivät ehdi paikalle tarpeeksi nopeasti. Kolmas virhe on liian myöhäinen lähtö: Lapin sydäntalvella valoisaa aikaa on vain muutama tunti, ja hämärässä maaston muodot katoavat.

Kokenut laskija käy ennen jokaista laskua läpi saman lyhyen tarkistuksen:

– Missä laskun pääte on ja miten sieltä palataan hissille tai tielle?
– Onko hakulaite päällä lähetystilassa ja tarkistettu ryhmän kesken?
– Mikä on rinteen jyrkkyys ja onko tuuli kasannut lunta laattoihin?
– Tietääkö joku rinteen ulkopuolelle jäävä, mihin ryhmä on menossa?
– Onko ryhmällä yhteinen kääntymispiste, jos olosuhteet muuttuvat?

Alpit, oppaat ja vakuutukset

Alpeilla vastuukysymys korostuu. Maasto on suurempaa, vyöryt yleisempiä ja pelastus voi maksaa. Suomessa pelastustoimi on julkisesti rahoitettua, mutta ulkomailla helikopterihaku voi tulla laskijan maksettavaksi, ja summat voivat nousta tuhansiin euroihin.

Matkavakuutuksen ehdot kannattaa lukea tarkasti ennen lähtöä. Osa vakuutuksista rajaa merkittyjen rinteiden ulkopuolisen laskun pois tai edellyttää opasta. Paikallisen vuoristo-oppaan palkkaaminen on usein järkevin tapa tutustua uuteen maastoon, ja siitä kerrotaan lisää artikkelissa opastettu off-piste-päivä ja vuoristo-oppaan merkitys.

UKK

Onko rinteen ulkopuolella laskeminen Suomessa laillista?
Pääsääntöisesti on, kunhan alue ei ole suljettu tai luonnonsuojelusäännöin rajattu. Hiihtokeskuksen järjestyssäännöt ja kansallispuistojen säännöt kannattaa tarkistaa etukäteen. Laskija vastaa merkityn alueen ulkopuolella itse omasta turvallisuudestaan.

Vastaako hiihtokeskus, jos loukkaannun rinteiden välisessä metsässä?
Ei yleensä. Hiihtokeskuksen vastuu kattaa merkityt ja avoinna olevat rinteet. Metsäalueilla ja merkitsemättömässä maastossa laskija ottaa riskin omalle vastuulleen.

Tarvitsenko lumivyöryvarusteet myös Suomen tuntureilla?
Jos laskettava rinne on jyrkkyydeltään yli 30 astetta ja lunta on kertynyt tuulen alapuolelle, tarvitset. Metsäalueilla vyöryriski on pienempi, mutta silloinkin pari ja puhelin ovat välttämättömiä.

Vastuu alkaa ennen ensimmäistä käännöstä

Merkittyjen reittien ulkopuolinen lasku on laskettelun parasta antia, mutta se on vapautta, jonka mukana tulee vastuu. Laskija vastaa reitinvalinnasta, varusteista, taidoista ja siitä, että osaa kääntyä takaisin. Paras käytännön vinkki on yksinkertainen: tee ensimmäiset off-piste-päivät koulutetun oppaan tai kokeneen kaverin kanssa ja harjoittele hakulaitteen käyttöä rinteen vieressä, ennen kuin sitä tarvitaan oikeasti.

Anna pisteet

(ei vielä ääniä)

Arvostele, kommentoi tai kerro kokemuksista